#250053

Nimetön

Tuntuu, että peilaat selkeästi jostain aivan muualta saamiasi käsityksiä tässä kohtaa (kuten sanotkin). Oot kuullut/nähnyt jotain ja aattelet että koska Rastassa on jotain samankaltaiselta vaikuttavaa, ne pätevät sitten yks yhteen myös tässä, niiden on pakko. Aika vaarallista, jos tarkoituksena on ottaa jostain selkoa.

En ite tunne ketään, joka sanois Raamatun olevan absoluuttinen totuus. Se etten tunne ketään sellaista ei tietenkään tarkoita etteikö sellaisia ole, mutta näkisin sen silti siten, että tuo näkemys on aika harvinainen (Rastan keskuudessa). Päinvastoin yleisempi käsitys lienee se, että Raamatun tekstejä on härskisti muokattu poliittisuskonnollisten tarkoitusperien hyödyksi (piruuttas tsekkaa Uusi Testamentti, kuinka paljon on tallella Kristuksen puheita verrattuna puheisiin Kristuksesta), joka jossain määrin vähentää ”uskottavuutta”.

Ja tuo puhe yliluonnollisestakin särähtää mun korvaani. Jos tuohon lähdetään, näen että Luoja on ylin luonnollinen ja ylin viittaa vain korkeimpaan asemaan, ei omien lainalaisuuksien sivuuttamiseen. Väittäisin jopa että kokemus Luojasta ja ylipäätään pyhästä on Rastalla jotain, joka on hyvinkin luontevaa, eikä suinkaan yliluonnollista. Mystiikka, salaperäisyys, ja sen kokeminen toki on keskeisessä roolissa, mutta ei sekään mene vielä puheeksi yliluonnollisesta, vaan enemmänkin kyse on vaihtelevuudesta aistinelinten täydellisyydessä, joka sekin on jatkuva prosessi.

Erikoinen veto verrata Raamattua kannabikseen — ja vielä siten, että tuot ilmi vain huonoksi kokemiasi asioita. Entä se innostus jonka se suo, tai öljyt, siemenet, kankaat, maanparannus? Enemmän hamppua, voisin vastata! Eikö osuvampi vertauskohta olisi vaikkapa Suomen laki? Vaikka se onkin selkeästi jatkuvassa muutoksessa, niin ovat myös ihmisten tulkinnat Raamatusta. Sekin monimutkaistaa toimintaamme ja saa monet toisaalta tuudittautumaan turvallisuuden tunteeseen ja toisaalta lukemaan sitä ”kuin piru Raamattua”. Kuitenkin se mikä sen tarkoitus on, on se, että tulisimme toimeen keskenämme ja siinä se on jopa monin paikoin suht hyvä. Ilman sellaista eeposta, tuhansia ja taas tuhansia sivuja, yhteiskuntaamme ei olisi. Yhtälailla ajattelen, että maailma ei siitä paranisi, että pyhä poistetaan. Tai että siitä tehtäisiin sopimaton puheenaihe. (nimim. ”Valtio vapauteni vei”)

”Mitä tarkoittaa olla rasta?” on aika vaikea kysymys vastata, jos oot jo päättänyt mitä se tarkoittaa.

Harmi että meni tuo värssy ohi sulta, yritin vielä kursiivilla korostaa sitä viimeistä riviä. Ideana lähinnä siis se, että rajatussa tilassa on aivan oma dynamiikkansa, joka avautuu vain sille joka on siinä tilassa. Sen sijaan että tempoilisi vasemmalla ja oikealle, eteen ja taakse, saakin mahdollisuuden joko nousta ylös, laskeutua alas — tai mennä sisäänpäin. En lähtisi yksioikoisesti dumaamaan sitä, että joku samaistuu johonkin ja vielä tunnustaa sen muille.

Kaiken lisäksi hyvinä esittämäsi asiat, ne joihin itse samaistunet, eivät nähdäkseni mikään ole poissuljettu Rastalta (”Itsensä lokeroiminen ja sanominen olen Rastafari ei välttämättä ole niin hyödyllistä kuin se että lokeoi itsensä yksinkertaisemmin esimerkiksi olen ihminen (ainakin juuri nyt).” ja ”Mä uskon siihen että pitää olla mukava ihmisille ja ympäristölle ja olla oma itsensä vaikka kaikki ei siitä tykkäiskään,thats it.”)

Ja muutenkin, ”uskonto” sanana on viimeaikoina mietityttänyt mua. Juurikin se -nto pääte. Näitähän on lukematon määrä, joissa verbistä tehdään käsite: tunto, riento, luento, lento, luonto, poljento, hallinto, nautinto —- uskonto. Se on tavallaan uskomisen ilmentymä, ja vaikka siihen lisättäisiin laadullisuus ”oikea uskonto”, ei se siltikään pidä sisällään sellaista hierarkista järjestystä, joka yleensä mielletään uskonnoksi (ja jota Howellkin jo aikanaan sivalsi).