#250048

Nimetön

Tuo esitetty ajatus pulssista on kyllä keskeinen, oon itekin havainnut sen todelliseksi.

80-luvulla on ollut yksi, 90/2000-luvuilla toinen ja Kosmos kait Johanneksen roolissa esimarssijana näillä korkeuksilla jo hieman aiemmin. Helposti vois ajatella sen olevan joku vuosikymmeniin liittyvä tapahtuma, maailmanmeno+populaarikulttuuri tms, samainen pulssi on havaittavissa myös reggaemusiikissa (puhun nyt siis Suomesta). Mut en o siitä niin vakuuttunut, että se olis kiinteästi sidottu nimenomaan vuosikymmeniin. Se rinnastuu myös ihmisen sukupolviin, joka on paljon vakuuttavampi mittari kuin suht sattumanvarainen kalenterilasku (näen sukupolvet noin 30 vuoden kierteissä, ~1965-1995 jne, plusmiinus luontaiset variaatiot joille ei voi laittaa täsmällistä vuosittaista määrettä).

Havainto sekin sinänsä, en o sille sen kummempaa arvoa antanut, mutta jokin juju siellä kai piilee sillä Luoja työskentelee salamyhkäisin tavoin, eikä siitä ihminen ota tolkkua. Väittäisin että kolmaskin syke on käynyt, ehkä hieman lievempänä, jonka vois ymmärtää siten että nyt sen on juurruttava. Viimeinen trumpetti on soinut Maan äärirajoille saakka; pohjoinen leijona seisoo Siionin merkkinä: Jumalan valtakunta on käsillä, käsin kosketeltavissa.

Jotenkin kans kuulostaa pettyneen miehen puheelta tuo haastattelu. Odotukset olleet kovat ja kun tajunta vaan ei voi räjähtämisensä jälkeen jatkaa räjähtämistään, on petytty. Kuitenkaan kovempaa hittiä ei voi ottaa kuin rakkaus musta ja jos väittää ettei kolise enää, niin kannattanee vähentää kliimaksinhakua. Toisaalta tietty havainnoitsijan roolistahan tuossa haastattelussa kait on kyse, kun haastattelija lähestyy miestä ”Rastafari-asiantuntijana” joka vielä aivan ensialkuun sanoo ettei ota osaa aiheena olevasta asiasta.

Ja tuosta päästään siihen että oon kyllä sitä mieltä, että näitä tutkimuksia on tehty jo tarpeeksi. Kuinka monta jonkintasoista tiedetutkimusta aiheesta (Rasta Suomessa) on jo tehty, riittääkö kuusi? Ite oon ottanut osaa yhdestä ja toiseen on kysytty, eikä kumpikaan ollut tämä.

Vaikka haastateltavat varmasti ovatkin hyvin asianosaisia, sen jälkeen kun tiede on tehty, se lyödään lukkoon ja siihen palataan taas kun joku haluaa lokeroida maailmaansa täsmällisemmin. Tieteilijästä tulee asiantuntija ja asianosaiset pelkistetään lähdeviitteiksi, jämähtäneiksi sitaateiksi, jotka ylöskirjattuina ovat kykenemättömiä kasvamalla muuttumaan. Jos näitä vielä tehdään, mitä niillä enää pyritään saavuttamaan, tarkempaa lokerointia? Lopputulemana on kuitenkin ollut jokaisen oma kokemus, ja luulen että tulee olemaankin, ja sitä on mahdoton tieteellisellä tarkkuudella määritellä. Olkoonkin että kyse ei ole luonnontieteiden vaatimasta tarkkuudesta, eivät vastaukset anna kuin vähän selvennystä ja ison liudan lisää kysymyksiä, enemmän hämmennystä. Tällaisten tutkimusten tai haastattelujen tarjoaminen sitten taas vaikkapa lähimmäisille jonkinlaisina syväsukelluksina/pintaraapaisuina Rastaan on myös turhaa ja tavallaan jopa vaarallista, koska vastaanottaja ei välttämättä täysin hahmota puheen yksilökeskeisyyttä.

Näen sen vain lokerointina, minä ja minä onkin he, nämä, nuo, ne, ja taas on sisäinen ulkoistettu — ja tieteilijä saanut papukaijamerkkinsä. Mitä siitä jää Rastalle, muuta kuin suht näppärä leima?

Toki onhan tuossakin taas puolisen tunnin verran sample-matskua jota voi tuikkia dubin päälle, jotta voi myydä t-paitoja.

Enemmän tiukkuutta, sano.